Työkokemukseni auttaa ymmärtämään valmennettavani tilannetta ja luo näkemystä ratkaisuihin

Insinööriurani alkuaikoina oli jännittävää, kun töissä sai ratkoa teknisiä ongelmia ja lähteä ulkomaille valitsemaan uusia tuotantolaitteita. Myöhemmin aloin harjoitella oman itseni ja silloisten tiimiläisteni kanssa esimiesroolia (kiitos ja anteeksi heille näin jälkikäteen!). Meni varmastikin useampi vuosi, ennen kuin uskalsin ensimmäistä kertaa puuttua jämäkästi johdettavieni tekemisiin. Vaikka tajusin kyllä, että aihetta palautteeseen oli.

Noilta työvuosien alkuajoilta yksi mieleenpainuva tilanne oli, kun jouduin purkamaan koeajalla olevan Matin työsuhteen (nimi muutettu). Hän oli minua vielä vähän nuorempi, eikä pystynyt työpäivien aikana millään pitämään silmiään erossa Ilta-Sanomista ja muista netin houkutuksista. Matti tapasi vierailla myös aikuisviihdesivuilla työn tuoksinassa.

Muistan tapaamisen ja keskustelun hänen kanssaan. Olimme pienessä karusti sisustetussa neukkarissa vastakkain toinen toisiimme nähden pöydän molemmin puolin. Sain sanottua asiani punoittavine naamoineni ja Matti ymmärsi kyllä hyvin – Matin työ loppui tähän.

Epäonnistujasta onnistujaksi

Tilanteen jälkeen omat tunteeni olivat sekavat. Nolotti ja tunsin itseni syylliseksi: miksi alun perin valitsin Matin monen hakijan joukosta ja mitä oma esimies ja tiimiläiset ajattelevat. Tunsin EPÄONNISTUNEENI – APUA! Millä oikeudella määrään Matin takaisin työttömäksi? Samalla olin kuitenkin helpottunut – nyt se oli tehty, huh huh – ja tiesin, että työsuhteen purku koeajalla oli ainoa oikea ratkaisu.

Ajaessani saman päivän iltana takaisin pääkaupunkiseudulle esimieheni soitti ja kysyi, ”Pekka, miten Matin kanssa meni?” Kuunneltuaan asian ja tuntemukseni hän totesi: ”Kuule Pekka, sulla on ollut tänään yksi rankimmista työpäivistä pitkään aikaan. Olet hoitanut Matin tilanteen niin hyvin, kuin se ylipäänsä on ollut mahdollista, kiitos siitä. Aja turvallisesti kotiin ja tule huomenna toimistolla mun huoneeseen, niin vaihdetaan sitten vielä ajatukset.”

Tunsin itseni tuolla hetkellä ONNISTUJAKSI ja olo oli vapautuneen HUOJENTUNUT. Kuinka tärkeää ja onnistunutta tuo esimieheltä saamani tuki sillä hetkellä olikaan! Hän oli täydellisesti onnistunut kuuntelemaan ja kuulemaan minun tunteeni ja tarpeeni siinä tilanteessa. Omana vahvuutenani oli se, että uskalsin tuossa tilanteessa jakaa hänen kanssaan tuntemuksiani. Näistä aineksista syntyi minulle mieleenpainuva kokemus.

Valmennettavan ajatus

”Iso KIITOS! On hienoa ja tuntuu vapauttavalta, kun pysähtyy hetkeksi miettimään työasioita, omaa jaksamistaan ja ottaa ongelmiin etäisyyttä. Vähän myöhemmin huomaa, kuinka oma ajattelu on löytänyt uusia väyliä.”

Coach näki potentiaalini kehittyä uuteen ammattiin

Myöhemmin töissäni vastuut kasvoivat ja osallistuin erään yrityksen johtoryhmän jäsenenä valmennukseen. Olin kahdestaan coachin kanssa neukkarissa, istuimme vastatusten pöydän molemmin puolin. Kävimme läpi asioita ja fiiliksiä edellisillä viikoilla käydyistä johtoryhmän valmennuspäivistä ja tulevaisuudesta.

Keskustelun kuluessa fokus kääntyi minun työuraani. Pohdin ääneen ”mitähän ja missä yrityksessä sitä pitäisi tulevaisuudessa töitä tehdä? Mistä löytäisin itselleni vielä paremman työpaikan kuitenkin niin, että hyödyntäisin tähän mennessä karttunutta tuotanto-toimitusketju-asiakas osaamistani.”

Jossakin vaiheessa coachin avustamana mietimme, kuinka eri tavoin voin itseni kanssa työstää aihetta eteenpäin. Hän myös heitti ilmoille muutamia uusia työrooleja sanoen: ”entäs jos joskus tulevaisuudessa olisit coach, valmentaja tai konsultti. Mitä ajatuksia tällainen heitto sinussa herättää?”

”Häh – MINÄKÖ MUKA SOPISIN JA PYSTYISIN COACHIKSI” oli ensimmäinen pelonsekainen ajatus, joka mieleeni juolahti. Tuossa hetkessä oli kuitenkin minun coach-urani lähtölaukaus ammuttu.

Olen jälkikäteen ymmärtänyt, miten paljon ulkopuolinen coach pystyi noina hetkinä auttamaan ja laajentamaan omaa ajatteluani (iso kiitos hänelle!). On sanottu, että itse voi tunnistaa omat vahvuutensa, mutta tarvitaan ulkopuolinen näkemään oma potentiaali. Minun tapauksessa ulkopuolinen coach näki ja osoitti minulle potentiaalini.

Tuon karussa neukkarissa koetun hetken jälkeen coachina kasvamiseen on mahtunut paljon: kouluttautumista, harjoittelua, mokailua ja mikä hienointa roppakaupalla onnistumisia ja asiakkaille merkityksellisiä hetkiä. Coach-ura on siten hienoa, ettei siinä ole koskaan valmis.

Valmennettavan ajatus

” Olen hyötynyt coaching-sessioista! Olen toistuvasti joutunut miettimään, mitä omat tunteeni minulle itselleni eri asioista kertovat – tällainen ei ole minulle mitenkään luontaista. On ollut hyvä, että Pekka coachina on täysin riippumaton kolmas osapuoli, joka kuitenkin ymmärtää työyhteisön roolit ja toiminnan.”

Nämä ja monet muut kokemukset työelämästä ovat laajentaneet näkemystäni. Uskon, että liiketoiminnassa voittajaresepti on ihmisen näköinen:

itsetuntemusta, oppimista, valmentavaa johtajuutta, avoimuutta, onnistumisia, aitoa toisen kohtaamista, arvostavaa kissan nostamista pöydälle, epäkohtiin puuttumista, ilmiöiden näkyväksi tekemistä ja systeemistä näkemystä. Nämä ainekset haudutetaan siten, että asiakas on aina keskiössä.

Täydellistä ei tarvitse olla. Hyvä ja konkreettinen parantaminen reseptin eri osasissa johtaa menestykseen. Tällaisen reseptin mukaisesti tarjoan sinulle apua ja palvelua sinun omaan tilanteeseesi.